Pakkohoito
Mitä jos sinulta ei kysytä?
On asioita, joista meidän on syytä puhua. Yksi niistä on pakkohoito.
Tämän sivun tarkoituksena on koota yhteen paikkaan pakkohoitoon liittyviä materiaaleja, kuten pohdintoja, kysymyksiä, linkkejä ja kuvia, joita voi myös jakaa eteenpäin. Toivon tämän sivun toimivan resurssina kaikille, jotka kokevat tarpeelliseksi ja tärkeäksi kertoa muillekin siitä, miksi meidän on syytä puhua pakkohoitoon liittyvistä aiheista.
Tämä sivu “elää” ja täydentyy ajan myötä, joten ehdotan, että laitat tämän vaikkapa nettiselaimen kirjanmerkkeihin talteen, jotta voit helposti palata välillä katsomaan, mitä uutta tänne mahdollisesti ilmaantunut.
Pakkohoitoon liittyy monia oletuksia, joita meidän on hyvä tutkailla tarkemmin. Yleistä on mm. oletus, että pakkohoito on aivan välttämätön asia, jota ilman ei psykiatriassa selvittäisi.
Terveyskirjasto -sivustolla tahdosta riippumattoman hoidon edellytyksistä kirjoitetaan näin:
"Täysi-ikäinen henkilö voidaan toimittaa ja määrätä tahdostaan riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon, jos seuraavat kolme edellytystä täyttyvät samanaikaisesti:
Tutkittu henkilö on mielisairas ja mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa.
Hoitoon toimittamatta jättäminen pahentaisi olennaisesti hänen mielisairauttaan tai vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan taikka vaarantaisi vakavasti muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta.
Mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi tai ovat riittämättömiä."
Pulmana on mm. se, että ihmisen voidaan katsoa olevan sairaudentunnoton. Onko ns. sairaudentunnottomuus kuitenkaan aina todellinen syy siihen, miksi ihminen ei halua hoitoon, tai siihen, miksi hän vastustaa ajatusta sellaisesta hoidosta, mitä hänelle tarjotaan (yleisimmin lääkehoitoa)?
Yksi syy vastustaa psykiatrista hoitoa on se, että ihminen kokee, ettei se häntä auta. Hän voi haluta esim. puhua siitä, mitä hänelle on tapahtunut, mutta sitä ei nähdä relevanttina, koska tulkitaan, että “hänellä on etenevä psykoosisairaus, johon hän tarvitsee lääkityksen”.
Tästä kuulet lisää mm. tässä Toivon tuoja -sarjan jaksossa: Psykiatrian absurdissa todellisuudessa – Etenevän psykoosisairauden puhkeaminen vai ymmärrettävä kriisi?
"Suomi on muuttamassa viime hetkillä psykiatrisessa pakkohoidossa annettavaan lääkitykseen liittyvää lainsäädäntöä.
Kyse on siitä, että niin sanotusta pakkolääkinnästä on ollut Suomessa käytännössä mahdotonta valittaa.
Suomi sai asiasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) tuomion jo yli 10 vuotta sitten. EIT kiinnitti vuonna 2012 antamassa päätöksessään huomiota potilaan oikeusturvaan. Potilaalle vastoin tahtoa annettu lääkitys perustui lääkärin päätökseen, josta ei voi valittaa tai jota ei voi muutenkaan saada tutkittavaksi." Lue koko artikkeli täällä.
TaHo Ry järjesti maaliskuussa 2024 Psykoosien parempi hoito -tapahtuman, jossa puhumassa oli psykoterapian professori Jaakko Seikkula.
Jaakko Seikkula on yksi keskeisistä avoimen dialogin hoitomallia kehittäneistä henkilöistä. Alla oleva luento on minusta myös tämän pakkohoito-teeman kannalta oleellinen, sillä avoimen dialogin parissa ns. psykoottisiin oireisiin suhtaudutaan eri tavalla kuin ns. valtavirran psykiatriassa. Olen monen psykiatrisessa hoidossa olleen kuullut toivovan, että heidät olisi kohdattu avoimen dialogin periaatteiden mukaisesti.
Tässä luentotallenteessa kuulet hänen mm. puhuvan siitä, miksi psykoottinen käytös on merkki toimivasta mielestä:
Alla olevia kuvia voit halutessasi jakaa somessa. Voit ladata kuvan/kuvat itsellesi ja julkaista postauksen esimerkiksi Facebookissa. Löydät kuvat myös Astetta parempi elämä sivulta Facebookista tästä albumista.
Aiheesta on keskusteltu mm. Turun sanomien mielipidepalstalla. Toiset kaipaavat enemmän pakkokeinoja, toiset vähemmän.
Lassi Laineen (psykiatriaan erikoistuva lääkäri) kirjoitus
"Jos haluamme aidosti auttaa tätä haavoittuvassa asemassa olevaa ihmisryhmää nykyisin tai vähenevin resurssein, tarvitsemme lainsäädäntöön muutoksia vakavaa aivosairautta sairastavien potilaiden turvallisen ja tehokkaan hoidon takaamiseksi."
TaHo Ry:n vastine Lassi Laineelle
"Näkemyksemme ja yhdistyksemme jäsenten omakohtaisten kokemustenkin mukaan pakkotoimiin päädytään usein siksi, että ihminen on äärimmäisen ahdistunut, peloissaan ja hädissään, ei siksi, että hän olisi väkivaltainen. Tällaisessa tilassa ihminen tarvitsee ennen kaikkea kohtaamista, turvaa ja pyrkimystä ymmärrykseen, ei pakkotoimenpiteitä, jotka lääkitykseen painostamisen lisäksi voivat sisältää kiinnipitoa, sitomista, eristämistä, väkisin riisumista ja lääkkeen piikittämistä vasten tahtoa."
Lassi Laineen vastine TaHo Ry:lle
"Tahdosta riippumatonta hoitoa tulee aina olemaan, ellemme hyväksy sairaudentunnottomien kohdalla suoranaista heitteillejättöä."
Tomi Bergströmin vastine Lassi Laineelle
"Mitä taas tulee Laineen esiin ottamaan velvoitteiseen avohoitoon, on se paperilla varmasti monen ns. raskaan psykiatrian parissa työskentelevän ja epätyydyttäviä hoitotuloksia päivittäin todistavan näkökulmasta järkevänoloinen vaihtoehto, mutta useiden katsausten perusteella sen vaikutukset ovat olleet kyseenalaisia."
Psykiatrisesta hoidosta on myös monenlaista kokemusasiantuntijatietoa, josta voimme ottaa opiksi ja miettiä, voisiko siihen olla muitakin syitä, ettei joku halua psykiatriseen hoitoon kuin ns. sairaudentunnottomuus:
Toipumisesta - mikä siinä auttoi
Mitä on pakkohoito?
Mistä puhumme, kun käytämme sanaa 'hoito'? Kenen näkökulmasta asiaa katsotaan, kun puhumme väkisin/vastentahtoisesti 'hoitamisesta'?
Astetta parempi elämä -blogissa julkaisemassani Mielenterveyden selviytymisoppaassa kirjoitin "sokeuttavista sanoista":
"Sanat voivat hyvinkin vahvasti ohjata mielikuvia. Kun esim. puhutaan hoidosta, tai lääkkeistä tai lääkehoidosta, näihin sanoihin yleensä sisältyy vahvasti ajatus siitä, että puhutaan jostain, mikä tekee hyvää; puhutaan jostain, joka parantaa, korjaa jotain tai esim. vie jonkin pöpön pois.
---
Psykiatri David Healyn haastattelua kuuntelin vastikään.
Hän puhui mm. siitä, miten lääkäreillä on usein sellainen ajatteluvinouma, että kaikenlainen potilaan olon paheneminen liittyy heidän sairauteensa. Jos olo huononee, potilaalla onkin pahempi sairaus kuin alun perin luultiin, ja tarvitsee lisätä lääkkeitä.
Hän myös totesi, että mielenterveysjärjestelmä on tietyssä määrin mielipuolinen.
Esimerkkinä tästä hän nosti esiin myytin siitä, että ns. psykoosilääkkeet ovat aivoja suojaavia. Hän kuvasi, miten älytöntä vahva usko tähän myyttiin on, vaikka omin silmin näemme, mitä vaikutuksia näillä lääkkeillä on.
Tämä vahva oletus siitä, että lääkkeet on hoitavia ja tekee hyvää, estää monia näkemästä sitä, mitä psyykenlääkkeet aiheuttavat monille ”hoidettaville”."
Mielenterveyden selviytymisoppaan löydät täältä.
Psyykenlääketutkimuksiin liittyvistä pulmista olen kirjoittanut täällä:
Psyykenlääketutkimusten ongelmat | 7+ keskeistä syytä, miksi lääkkeet eivät monilla toimi
Onko pakkohoidolle vaihtoehtoja?
Martin Zinkler ja Sebastian von Peter ovat kirjoittaneet kiinnostavan artikkelin End Coercion in Mental Health Services - Toward a System Based on Support Only, jossa hahmottelevat, miltä voisi näyttää mielenterveyden hoito joka perustuu ihmisen omiin valintoihin:
“Based on the UN Convention on the Rights of Persons with Disabilities (CRPD), several UN bodies, among them the High Commissioner for Human Rights, have argued for a complete ban of all coercive interventions in mental health care. The authors conceptualize a system for mental health care based on support only. Psychiatry loses its function as an agent of social control and follows the will and preferences of those who require support. The authors draw up scenarios for dealing with risk, inpatient care, police custody, and mental illness in prison. With such a shift, mental health services could earn the trust of service users and thereby improve treatment outcomes.”
Lisää materiaaleja tulossa.
Onko sinulla tästä sivusta palautetta tai kysyttävää? Haluatko laittaa linkkiehdotuksen tms.?
Ota yhteyttä [email protected]